Pizzauuni pihalle näki päivänvalon 5 vuotta sitten. Suunnittelimme ja teimme uunin itse. Pizzauunin rakentamiseen meni kuivatusaikoineen koko kesä, eli hätäisen hommaa DIY pizzauuni ei ole. Pizzauuni on toiminut moitteettomasti, ja sitä on käytetty varsin usein. Viime vuonna kirjoittelimmekin pizzauunin kuulumisista, ja tuolloin korjailimme muutamaa halkeamaa ja maalasimme pinnan uudestaan.
Pizzauuni on lämmennyt kevään ja alkukesän aikana jo useamman kerran. Jokaisella kerralla huomaa mikä ero on sähköuunilla ja puulämmitteisellä uunilla. Jokaisella paistokerralla tuntuu myös oppivan jotain uutta, pieniä hienosäätöjä miten uunia esilämmittää jotta paistaminen onnistuu tasaisesti.
Pizzaresepti
Taikinan teemme edelleen samalla reseptillä kuin aiemmin. Taikinan vaivaamisessa olemme siirtyneet käyttämään moinitoimikonetta. Koneen kanssa on helpompaa vaivata taikinaa n. 20 minuuttia ennen kuin lisäämme veteen sekoitetun merisuolan. Pidemmällä vaivausajalla taikinasta tulee paremman makuinen ja Pizze-kirjan mukaan myös paremmin sulavaa. Taikina saa nousta yön yli kostean liinan alla. Olemme nyt kokeilleet muutaman kerran kelmua, sillä pyyhe meinaa kuivua yön aikana kuivattaen taikinan pinnan. Kelmu on toiminut hyvin, ja estänyt pinnan kuivumisen. Aamupalan jälkeen taikina jaetaan nyrkin kokoisiin palloihin jotka pyöritetään palloiksi. Pallot jätetään vielä nousemaan lisää pyyhkeen alle.
Täytteisiin ei ole juurikaan tullut muutoksia. Ainoastaan Calabra Picante salamin tilalle olemme vaihtaneet Ndujan. Molemmat ovat tulisia salamimakkaroita. Ensimmäisen ollessa perinteisempää siivuina myytävää salamia. Nduja on tahnamainen tulinen salamimakkara jota saa purkissa. Olimme kuulleet Ndujasta, mutta emme olleet siihen törmänneet. Keväällä sattumalta purkki osui silmään Jumbon Citymarketissa, ja pakkohan sitä oli kokeeksi ostaa. Nduja toimii loistavasti pizzassa jos haluaa hiukan potkua mukaan. Ndujasta tuli kertaheitolla jääkaapin vakioelintarvike.
Pizzauuni pihalle on ainakin meidän perheessä onnistunut hankinta. Vaikka se vei aikaa, niin kyllä pizza on vaan paljon parempaa pizzauunissa tehtynä. Pizzauunin lämmittäminen menee varsinkin kesäisin vallan mainiosti siinä pihatöiden lomassa. Meillä on pieni puuvarasto heti pizzauunin alapuolella, josta saa puita nopeasti lämmittämiseen. Tietysti myös pizzan pohjalla on suuri merkitys lopputulokseen. Olemme löytäneet hyvän, toimivan reseptin. Pitkä pizzalapio helpottaa pizzojen ottamista uunista ja hyvä harja helpottaa uunin pitämistä puhtaana.
Kevät on tullut ja on taas veroilmoitusten aika. Suomessa saimme verottajalta esitäytetyn ehdotuksen verotuksesta. Espanjassa on ilmoitettiin tammikuussa edellisen vuoden viimeisen neljänneksen vuokraukseen liittyvät tulot ja menot. Aiempina vuosina Espanjan vuokratulot ilmoitettiin vuosineljänneksittäin. Vuodelle 2024 tuo muuttui ja jatkossa myös vuokratulojen ilmoitukset tehdään vuosittain.
Suomen veroilmoitukset
Suomen asuntosijoittamisen osalta ilmoitus oli varsin tuttu. Lainojen korot olivat suomalaisten pankkien osalta paikoillaan jo valmiiksi. Ja asuntosijoitusten tuotot joko edellisen vuoden toteuman tai verokorttien päivitysten yhteydessä etukäteen päivitetyin tiedoin. Suurimpina muutoksina aiempiin vuosiin nähden oli linjasaneerauksesta ja vesivahingosta johtuen toisen Keravan asunnon tulojen väheneminen ennakoidusta. Hallitus on myös kokoontunut aiempia vuosia useammin, mikä vaikutti jonkin verran matkakulujen kautta.
Pääasiallinen verotusmaamme on Suomi. Niinpä Espanjan asunnon tulot pitää ilmoittaa myös Suomen verottajalle. Asunto oli vuokrattuna kahdessa eri jaksossa noin 9 kuukautta. Espanjan asunnon tuottojen laskeminen välittäjän laskujen pohjalta oli selkeä prosessi. Kulujen puolella helppoja olivat välityspalkkio, sähkö ja vesi, paikallisen lainan korot sekä asianhoitajan palkkiot esimerkiksi veroilmoitusten tekemisestä. Näiden lisäksi kuluihin laskimme asunnon normaaleja vuosihuoltoja kuten ilmastointikoneen desifionnin ja rikkoutuneen uunin vaihtamisen. Espanjaan maksetut verot pitää myös ilmoittaa, ja ne vähennetään Suomen verotuksessa jolloin poistetaan kaksinkertainen verotus.
Espanjan veroilmoitukset
Espanjan verottajalle vuoden 2023 osalta ilmoitettiin vuokraukseen liittyvät tulot ja kulut vuosineljänneksittäin niiltä jaksoilta jolloin asunto oli ollut vuokralla. Veroilmoitus piti tehdä lyhyellä varoituksella aina seuraavan kuun parin ensimmäisen viikon aikana. Eli tammikuusta maaliskuuhun osuvan jakson osalta ilmoitus piti tehdä huhtikuun puoleen väliin mennessä. Espanjan verotuksessa vähennettävien kulujen joukko on huomattavasti Suomea rajatumpi. Espanjassa vähennyskelpoisia ovat kotivakuutus, yhtiövastike, kunnallisvero, jätemaksu sekä vesi- ja sähkölasku (jos ne kuuluvat vuokraan). Nämäkin kulut jaksotetaan laskutusjaksolle ja vuokraukseen vähennyksiin kelpaa vain vuokra-ajan osuus kuluista.
Viime kesänä kävimme paikallisessa Suman toimistossa tunnistautumassa, jotta saimme espanjalaiset digtaaliset allekirjoitusvarmenteet. Ilman digiallekirjoituksia ei veroilmoituksia voi tehdä sähköisesti. Käytimme aiemmin veroilmoitusten tekemiseen asianhoitajaa, joilla on käytössä meidän digiallekirjoitukset. Alkuvuodesta asensimme digiallkirjoitukset myös omalle tietokoneelle, ja siten pääsimme kiinni Espanjan verottajan sähköiseen palveluun. Palvelussa seikkaileminen vaatii hiukan aikaa ja espanjan kielentaitoa (tai Google translatorin) sillä englannin kielivalinnasta huolimatta iso joukko sivuja on vain paikallisilla kielillä. Palvelun kautta löytyi myös aiemmat veroilmoitukset, joita matkimalla uskomme selviävämme seuraavista ilmoituksista itsekin.
Kevät on veroilmoitusten aika Suomessa ja Espanjassa. Tälläkin kertaa ilmoitukset olivat loppujen lopuksi melko suoraviivaisia, joskin tietojen keräämiseen menee aikaa ellei niitä päivittele vuoden aikana. Suomen Vuokranantajien Excel-pohja on ollut meille toimiva Suomen osalta. Espanjan säännöt ovat hiukan eri, mutta yhden asunnon osalta vielä helppo hoitaa yksinkertaisella Excelillä.
Rakensimme omakotitalomme pihalle itse suunnitelemamme nuotiopaikan neljä vuotta sitten. Paikka nuotiolle oli valittu, ainoastaan paikalla oleva kallio aiheutti mutkia matkaan. Emme halunneet räjäyttää kalliota, koska se on kaunis ja siinä on lapsilla hyvä pulkkamäki talvisin. Keksimme tehdä nuotiopaikasta puolikaaren muotoisen, joka on kalliossa kiinni. Nuotiopaikan tekemisen jälkeen, huomasimme että jotain puuttuu ja lisäsimme istuinosan taakse kukkapenkin. Tässä kertaus miten nuotiopaikka pihalle syntyi.
Vanha kukkapenkki kaivettiin ylös, ja kuoppa täytettiin murskeella ja kivituhkalla. Täyttö tiivistettiin pienellä tärylätkällä. Tulipaikan viereen rakennamme kiinteän penkin. Penkin kohdalta löytyi n. metrin halkaisijaltaan oleva kivi, jonka liikkuttelu ei onnistuisi. Googlettamalla kiven halkaisemiseen löytyi kaksi vaihtoehtoa: kivikiilat ja etanadynamiitti. Kävimme ostamassa 20mm kiviterän iskuporakoneeseen sekä 3 kpl kivikiiloja. Ensin kiveen porattiin n. 10-15 cm välein reikiä. Graniitin poraaminen ei ole mitenkään helppoa, vaan 15-20 cm syvän reiän tekemiseen meni aikaa. Tämän jälkeen kiilat aseteltiin reikiin ja vasaroitiin mahdollisimman syvälle. Kolmella kiilalla sai isoja lohkareita irti. Joka kerralla kiila ei kuitenkaan kiveä halkaissut, olisiko syynä ollut liian matala reikä tai liian harvakseltaan poratut reiät. Tällöin porasimme lisää reikiä ja haimme myös purkin etanadynamiittia auttamaan kiiloja. Loppujen lopuksi kiveä saatiin riittävästi lohkottua, ettei se olisi edessä.
Tulipaikan rakentaminen
Tiivistetyn kivituhkan päälle asettelimme ensimmäisen kerroksen Citymuurikiviä. Ladontaohjeen mukaan ympyrään menisi 24 kiveä. Meidän tulipesässä on 23 kiveä/kerros, jolloin sisähalkaisijaksi tulee 95 cm. Seuraavat kaksi kerrosta liimattiin kiviliimalla edellisen päälle tiililadonnalla. Kolmella kerroksella korkeudeksi tulee n. 45 cm, joka on osoittautunut varsin toimivaksi.
Tulisijan pohjalle ladoimme pizzauunista ylijääneet arinatulitiilet. Tulitiilien ympärille jäävä alue täytettiin kivituhkalla. Kivituhkaan sai myös hyvin painettua grilliritilän tolpan tukevasti pystyyn. Tulisijan ulkopuolelella jatkoimme pihakivetystä muurikiviin asti.
Istumapaikan rakennetta mietittäessä vaihtoehtoina oli harkoista muuraaminen ja betonista valaminen. Toteutustavaksi valikoitui betonista valaminen ja selkänojan tekeminen harkoista. Betonista valaminen vaikutti järkevimmältä pohjan epätasaisuuden vuoksi sekä penkkiin haluttu pyöreä muoto. Jälkikäteen mietittynä myös pohjassa olisi voinut käyttää harkkoja ja betonia yhdessä.
Penkin valaminen
Penkin rakennus aloitettiin vahvistamalla pohja. Pohjasta poistettiin ensin multa ja muu painuva maa-aines. Tilalle laitettiin kivituhkaa joka tiivistettiin. Kivituhkan päälle rakennettiin valua varten muotti. Muottiin käytettiin vanhoja varastosta löytyneitä lautoja sekä kovalevyä.
Valaminen päätettiin tehdä itse S30 sementtilaastia sekoittamalla. Niinpä vanha betonimylly kaivettiin varastosta esiin. Laastia kului reilu 1000 kg, mutta edelleen materiaali jäi halvemmaksi kuin pumppuautolla paikalle tuotu valmisbetoni. Rautakaupoista saa sementtilaastia myös 1000 kg säkeissä, mutta rahtien kanssa hintaero 25 kg säkkeihin jäi vielä melko pieneksi. Valun raudoitukseen käytettiin 4mm valuverkkoa, josta leikattiin sopivia paloja.
Pieniä haasteita valun yhteydessä koettiin valumuotin kestävyyden kanssa. Muotin rakentamisessa kannattaa olla huolellinen ja varmistaa muotin tukevuus. Jälkikäteen ajateltuna muotin olisi voinut muurata harkoista ja täyttää betonilla.
Selkänoja ja viimeistely
Penkin selkänoja muurattiin H-150 harkoista. Selkänojaan valittiin hiukan leveämpi harkko, jotta selkänojan pääliosaa voidaan käyttää koristelyhtyjen sijoitteluun. Harkot muurattiin paikalleen mahdollisimman hyvin kaarevaa muotoa noudattaen.
Penkki ja selkänoja viimeisteltiin Weberin 137-oikaisulaastilla, ja lopulta selkänojastakin saatiin nätin kaareva. Pintalaastin kuivuttua pinta käsiteltiin Tikkurilan kivipohjusteella, jotta vesi ei pääsisi pehmittämään laastia. Alkuperäinen ajatus oli jättää penkki betoni-/laastipinnalle, mutta päädyimme kuitenkin maalaamaan penkin valkoiseksi Kivitex-maalilla. Samaa maalia käytimme pizzauunin maalaamiseen.
Puuvarasto ja kukkapenkki
Nuotipaikalla tarvitaan tietysti myös puita, joten oma pieni puuvarasto olisi hyödyllinen. Puuvaraston seinät muurattiin H-75 harkoista ja kansi valettiin betonista. Kantta voi käyttää juomien ja grillattavien ruokien pöytä- ja laskutasona. Pinnat viimeisteltiin 137-oikaisulaastilla. Puuvaraston pohjaksi jätettiin kivituhka. Kivituhkan päälle rakensimme vanhasta leikkimökin portaasta alustan, jotta puut eivät olisi suoraan kostean kivituhkapinnan päällä.
Penkin tausta oli hiukan tylsän oloinen, ja mietimme miten sitä voitaisiin elävöittää. Niinpä saimme ajatuksen tehdä penkin taakse kasveille istutuslaatikon. Istutuslaatikon reuna muurattiin samoilla H-75 harkoilla kuin puuvarasto. Ja pinnat oikaistiin ja viimeisteltiin 137-oikaisulaastilla. Alimpaan kohtaan jätimme hiukan rakoa, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Pinnanmuodoista johtuen istutuslaatikko on toisesta päästä syvempi kuin toisesta. Pohja tasattiin kivituhkalla, jonka päälle kaadettiin kerros ruukkusoraa. Ruukkusoran päälle sitten tuli multaa n. 30 cm kerros. Kukkapenkki tekikin nuotiopaikasta erittäin viihtyisän.
Nuotiopaikka pihalle -projekti ylitti odotukset. Nuotion ääressä on viihdytty useana iltana makkaraa ja vaahtokarkkeja paistellen.
Keravan sijoitusasuntojen linjasaneeraukset ovat edenneet urakkavaiheeseen molemmissa yhtiöissä. Aiemmin aloittaneen yhtiön osalta meidän asunto on jo rempattu. Toinen asunto menee työn alle ensi syksynä, eli melkein vuoden myöhemmin kuin ensimmäinen. Ensimmäisen asunnon remontti tuli hyvään aikaan, kun asunnosta oli pari kuukautta ennen suunniteltua aloitusta löytynyt ikävä vesivahinko. Linjasaneerauksesta olemme kirjoitelleet aina silloin tällöin projektin edetessä. Tällä kertaa tarkoitus on peilata kokemuksia miltä näyttää linjasaneeraus asuntosijoittajan silmin, kun ensimmäisen asunnon asukas on jo päässyt muuttamaan takaisin.
Vesivahinko ja haitta-aika
Syksyllä 2023 asunnosta paljastui vesivahinko. Kylppärin lavuaarin viemäriputki oli vuosien varrella löystynyt ja vettä oli päässyt valumaan seinärakenteen sisään ja tekniikkakuilun kautta myös alakerran asuntoon. Ilmeisesti vuotoa oli jatkunut jo pitkään, mutta sitä ei vain kukaan huomannut. Normaalioloissa liitoksen olisi varmasti huomannut esimerkiksi allaskaapista tai vedestä kylppärissä, mutta 70-luvun talossa liitos oli piilotettu paneelin taakse ja valumat menivät suoraan seinärakenteeseen ja tekniikkahormiin. Meidän asunnossa vauriot kohdistuivat kylppärin ja makuuhuoneen väliseen seinään sekä makuuhuoneen lattiaan. Alakerrassa vauriot olivat huomattavasti suuremmat ja seinärakenteisiin oli alkanut muodostua jo mikrobikasvustoja.
Ensimmäiseksi rempattavan asunnon osalta haitta-ajaksi oli suunnitelmissa merkattu noin kolme kuukautta. Vesivahingon kanssa jonkinlaista haittaa asuntoon kohdistui melkein puoli vuotta. Alkuun toki ei asukkaan tarvinnut muuttaa pois kotoaan, mutta makuuhuone ei ollut käytettävissä. Makuuhuoneen lattia saatiin kuivatettua ennen varsinaista remonttia, ja lattian viimeistely jäi vielä remontin jälkeiseen aikaan. Vakuutuksista ei taloyhtiö saanut tähän vahinkoon mitään korvauksia, kun vaurion syy oli lavuaarin vesilukon kiinnityksessä.
Taloudelliset vaikutukset
Putkiremontin ajalta on luontevaa ettei vuokralainen maksa täyttä vuokraa. Suomen Vuokranantajien ohjeiden mukaan vuokran suuruus siltä ajalta kun asunnossa ei voi asua oli noin 10% suuruinen varastovuokra. Vesivahingon osalta laskentaa pitikin miettiä hiukan tarkemmin. Lopputuloksena päädyimme vuokralaisen kanssa yhdessä laskemaan makuuhuoneen neliöiden suhteessa alennuksen vuokraan niiltä kuukausilta joina huone ei ollut käytettävissä. Samaan aikaan kuitenkin hoitovastikkeet peritään normaalisti. Asunnon tuotto ja kassavirta eivät ole olleet 2023 loppuvuodesta positiivisia. Vuoden vaihteessa nostimme remontin tuoman tason parannuksen myötä sopimuksen mukaisesti vuokraa. Korotettu vuokra ei vielä täysin kata tulevia rahoitusvastikkeita, mutta seuraavan korotuksen myötä ollaan jo aika lähellä hiukan korkotasosta riippuen.
Linjasaneeraus asuntosijoittajan silmin on taloudellisesti negatiivinen. Haitta-ajalta ei vuokratuloja käytännössä tule ja vuokrankorotukset eivät kata tulevia rahoitusvastikkeita. Onneksi sentään molemmat asunnot eivät olleet remontissa samaan aikaan, joten toisen asunnon kassavirralla pystyy kattamaan toisen asunnon haitta-ajan.
Viime talvi oli ensimmäinen talvi, jolloin meillä on ollut pörssisähkösopimus. Aiempina vuosina olemme nauttineet edullisista kiinteistä määräaikaisista sopimuksista. Viime kesän sopimusmuutos ja miten laskujen suuruus kehittyy pörssisähkösopimuksen kanssa. Päädyimme ottamaan pörssisähkön, sillä kiinteän sopimuksen tarjoukset kuulostivat kalliilta. Halvimmillaan olisimme saaneet noin 12 snt/kWh sopimuksen.
Hintavertailu
Aiempien sähkön säästötoimien lisäksi muutokset ovat olleet mielestämme melko pieniä. Etenkin kun maalämpöpumppumme on vanhaa mallia, jota ei voi kovin järkevästi ohjata sähkön hinnan mukaan. Joitakin muutoksia kuitenkin olemme tehneet. Fingridin hintaseuranta appi on ollut käytössä ja sen avulla olemme pyrkineet ohjaamaan kulutusta edullisimmille tunneille. Suurin kulutus, jonka aikataulua voimme aika hyvin valikoida on sähköauton lataaminen. Appin avulla olemme myös voineet ajastaa pyykin ja tiskien pesut edullisemmille tunneille. Kulutuksessa ja sähkölaskuissa lämmitys näkyy selvästi kulutuksen nousuna. Toinen kulutusta nostava tekijä on ollut sähköauto, jonka akkuja pitää talvella ladata huomattavasti useammin kuin kesällä.
Sähkön hintatason mielikuvaan vaikutti etenkin alkuvaiheessa vanhan todella edullisen sopimuksen 5,5 snt/kWh. Alkuun jokainen yli 10 snt hinta tuntui kovin korkealta. Talven myötä kuitenkin tottui korkeampiin hintoihin. Onneksi talven aikana ei ollut kuin muutama erittäin korkean hinnan tunti. Kalliitkin ajat olivat aiempaan talveen verrattuna edullisia, eivätkä kalliit jaksot kestäneet kovin pitkään. Vanha sopimus päättyi kesäkuun loppuun ja uusi pörssisähkösopimus astui voimaan heinäkuun alusta.
Heinäkuussa ja syys- sekä lokakuussa meidän keskihinta oli alle aikaisemman sopimuksen. Heinäkuussa keskihinta asettui 4,8 c/kWh:iin ja syys- sekä lokakuussa hiukan alle 4 snt/kWh. Elokuu oli hiukan kalliimpi, jolloin keskihinta oli 9,8 c/kWh. Marraskuussa kulutuksen ajoittamisen avulla keskihinta saatiin pidettyä kohtuu alhaisena 6,5 c/kWh. Joulukuu oli vielä alle 10 snt/kWh, mutta tammikuussa hinta pomppasi 13,2 c/kWh. Tammikuun kovempi hinta oli jokseenkin odotettu, onhan se lämmityksen vuoksi korkean kulutuksen aikaa. Joulu- ja tammikuun laskuissa näkyikin kylmä sää korkeamman kulutuksen muodossa, mikä luonnollisesti nosti laskujen loppusummaa. Helmikuussa palattiinkin jo selkeästi viime kesän kiinteiden hintojen alapuolelle, keskihinnan ollessa 7,3 c/kWh.
Kesällä sähkölaskuja ja kulutusta pienensi aurinkopaneelien tuotto. Aurinkopaneeleista ei sähköä saatu pimeimpinä talven kuukausina ollenkaan. Maaliskuun ensimmäinen päivä kevät oli sulattanut katolta lumia tarpeeksi ja aurinkovoimalakin alkoi taas tuottaa. Aurinko on vielä kesään nähden alhaalla ja teholukemat siten alhaisemmat, mutta joka päivä on voimalasta tullut jotain. Parhaimmillaan on päästy yli 20 kWh lukemiin, mikä on melkein puolet aurinkoisen kesäpäivän lukemista.
Yhteenveto
Tammikuu on ollut ainoa kuukausi jolloin pörssisähkösopimus ei ollut kiinteää sopimusta edullisempi. Tuolloinkin eroa oli noin sentin verran. Kulutuksen osalta suuria muutoksia tottumuksiin on vaikea tehdä ja kaikki helpot säästöt on jo käytössä. Maalämpöpumppu on yksi suurimpia kuluttajia, ja 20-vuotias kone alkaakin jo vedellä viimeisiään. Kevään aikana maalämpöpumppu onkin tarkoitus vaihtaa uuteen. Uuden koneen energiatehokkuus pitäisi olla selvästi vanhaa parempi ja konetta voi myös ohjata. Uudesta pumpusta juttua myöhemmin keväällä. Aurinkoista pääsiäistä kaikille 🐣
Curacao oli Karibian risteilymme yksi pysäkki. Olimme halunneet jo jonkin aikaa päästä ABC-saarille ja tällä kertaa saimme vyön alle A ja C-saaret. Curacao kuuluu Alankomaihin ja siellä rahayksikkö on Antillien gulder, mutta dollaritkin kävivät hyvin maksamiseen. Etenkin kolikoiksi usein sai takaisin paikallista valuuttaa. Curacao kuten myös Aruba on tunnettu valkoisista hiekoista ja turkoosista vedestä.
Willemstad
Laivamme Odyssey of the Seas saapui Curacaon pääkaupunkiin Willemstadiin. Satamasta oli muutaman sadan metrin kävely keskustaan. Ensin tuli vastaan vanha linnoitusrakennus, jonka sisään on rakennettu kauppoja ja kahviloita. Tämän linnoituksen vieressä oli ponttoonisilta, joka siirtyy laivojen tullessa tästä läpi. Sillan kautta pääsee keskustaan josta löytyy toinen toistaan värikkäämpiä taloja. Talot muistuttavat kovasti Eurooppalaisia, mutta erittäin kirkas väri tekee siitä Karibian. Katujen nimet olivat kuin suoraan Alankomaista. Willemstad oli erittäin positiivinen yllätys. Värikkäät talot olivat ihania ja keskustassa ainakin oli siistiä. Ilma oli täälläkin polttavan kuuma ja kostea. Todellinen Karibian ilma. Sataman lähellä oli paikallisten myyntikojuja josta löytyi värikkäitä maalauksia, käsitöitä ja turisti paitoja ym. Löysimmekin keskustasta taulukaupan, josta saimme kaipaamamme värikkäät taulut kotimme portaikkoon.
Mambo Beach
Lähdimme Mambo Beachille heti laivan saavuttua satamaan. Mambo Beachille oli noin 10 min taksimatka. Otimme sataman taksitolpalta ”hyväksytyn” taksin. Täällä taksi oli vanha pakettiauto, johon mahtui asiakkaita 9kpl. Auto otettiin aina täyteen ja matka maksoi 8 dollaria/nenä/suunta. Itse Mambo Beach on tehty ranta, jonka yhteydessä on ravintoloita ja kauppoja. Erittäin toimiva yhdistelmä. Rannalle sisään maksoi 3,5 dollaria/hlö ja aurinkotuoli sen lisäksi 5 dollaria/kpl Tämäkin ranta oli heti aamusta täynnä ja moni risteilymatkustaja oli varannut retken, johon sisältyi Mambo Beach. Näille retkien vieraille oli jo varattu aurinkotuolit. Löysimme kuitenkin aurinkotuolit, mutta myöhemmin tulleilla ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Ihmisiä odotteli, että toiset lähtisivät ja he saisivat aurinkotuolit. Itse ranta on matala ja suojaisa, joten se sopii hyvin lapsille. Rannalle on rakennettu aallonmurtaja, joten suuria aaltoja rannalle ei tule. Rannalta löytyy ruokapaikkoja moneen makuun. Toimiva konsepti kaikin puolin. Näimme taksimatkan aikana sitä oikeata Curacaota ja asunnot olivat melko rähjäisiä, eikä siisteyskään yltänyt keskustan tasolle. Silti Curacaosta jäi erittäin positiivinen kuva ja ranta oli todella upea.
Aruba sijaitsee Eteläisellä Karibianmerellä, aivan Venezuelan edustalla. Aruba kuuluu Alankomaihin, ja tämä näkyykin katukuvassa. Talot ovat eurooppalaisen näköisiä, mutta ihanan värikkäitä, kuten Karibialla yleensä. Arubaa sanotaan ”One happy Island” eli Yhdeksi onnelliseksi saareksi. Aruban viralliset kielet ovat hollanti ja papiamento. Mutta saarella pärjää englannin kielellä oikein mainiosti. Aruba on tunnettu valkoisista hiekkarannoista ja turkoosista vedestä. Se meidätkin sai lähtemään ja kokemaan ABC-saaret.
Oranjestad
Risteilyaluksemme Odyssey of the Seas pysähtyi Oranjestadin kaupunkiin Aruballe. Oranjestadin satama on iso, johon mahtuu useita isoja risteilyaluksia. Sataman välittömään läheisyyteen on rakennettu myymälöitä, joista löytyy Aruban suosituimmat tuliaiset niin Aloevera-valmisteet kuin turistipaidatkin. Kuten kaikissa risteijöiden satamissa, saarten verovapauden myötä, lähistöltä löytyy myös useita koruja- ja luksustuote kauppoja.
Satamasta on kaupunkiin noin sadan metrin kävelymatka. Kaupungilla on ihanan värikkäitä rakennuksia. Täältä löytyi hyvin tuttujakin kauppoja ja ostoksien verovapaus houkuttelee yhtä jos toistakin kaupungilla.
Kävimme kaupungilla Royal Plaza-ostarilla, joka näytti suljetulta. Löysimme ostarin yläkerrasta yhden avoimen kaupan ja yhden ravintolan. Muut kaupat näyttivät lopettaneen siellä. Tämä oli meille iso yllätys. Jatkoimme matkaa Renaissance-ostarille. Täältä löytyy luksusmerkit Louis Vuitton, Gucci ym. Tämä ostari oli voimissaan ja asiakkaita riitti. Aruban verovapaus laskee tuotteiden hintoja noin 10%, mutta silti monien tuotteiden hinta oli korkeampi kuin Euroopassa tai Floridassa. Näiden kahden ostarin välissä oli kadun toisella puolella käsityöläiskojuja josta sai ostaa maalauksia, käsitöitä ja turisti t-paitoja ym. Näissä viihdyimmekin pitkään ja vertailimme tuotteita. Alun perin olimme etsimässä paria isompaa taulua kotimme portaikkoon, mutta ne löytyivätkin jo Curacaolta.
Eagle Beach
Aruban ehkä suosituin ranta on Eagle Beach. Halusimme ehdottomasti käydä täällä ja lähdimmekin tänne heti aamusta, kun laiva oli saapunut satamaan. Menimme rannalle paikallisbussilla. Tämä tapa oli puolet halvempi kuin esim. taksin ottaminen. Yksi bussilippu maksoi 2,60$ ja edestakainen lippu 5$. Bussi lähti ihan sataman läheisyydestä ja tänne ei ollut matkaa kuin muutama sata metriä. Olimme katsoneet jo netistä videon valmiiksi missä kohtaa pitää jäädä pois, mutta bussi tuli täyteen turisteja ja suurin osa heistä jäi Eagle Beachille. Osa jatkoi seuraavalle rannalle Palm Beachille. Bussilla ajettiin 5 pysäkin väli ja matka kesti noin 10 min. Tämä toimi todella hyvin.
Itse Eagle Beach oli melkein täynnä kun saavuimme sinne, vaikka kello lähenteli vasta aamu 9. Vastapäinen hotelli on varannut rannalta omat aurinkovarjot ja tuolit ja vuokrattavaksi ei ole liikaa tuoleja. 2 tuolia aurinkovarjoineen maksoi 35$. Rantatuolit pystyi maksamaan helposti kortilla. Myös käteinen kelpasi, mutta vaihtorahaa ei ole tarjolla. Rannan viimeiset tuolit vietiinkin juuri meidän jälkeen ja katselimme, että edempänäkin näytti aurinkotuolit olevan aika täynnä. Rannalla on vessat ja ravintola. Ravintolasta saa ruokaa, vaikkakin aika suolaisella hinnalla. Pienenä yllätyksenä tuli ravintolan vain korttimaksu käytäntö.
Itse ranta oli täydellinen. Rannan hiekka oli valkoista ja vesi kirkasta turkoosia. Rannalla kasvoi Aruban oma Dividi-puu ja pitihän se käydä ikuistamassa. Rannalla oli hyvää tilaa leikkiä hiekan kanssa ja mahtui siellä potkimaan palloakin. Rannalla sai vuokrata vesiskoottereita ym. Aruban aurinko oli todella polttava, mutta niin ihana.
Rannan läheisyydessä lyhyen kävelymatkan päässä oli supermarketti, josta sai juomista ja muuta tarvittavaa rannalle. Pehmikset olivat todella hyviä.
Aruba antoi itsestään varsin siistin kuvan. Ranta oli hyvin hoidettu. Arubasta tuli semmoinen tunne, että tänne on päästä joskus uudelleen. One Happy Island = Aruba.
Odyssey of the Seas-laiva oli hiihtoloman kotimme 8 päivää. Risteilimme eteläiselle Karibialle ja kävimme Aruballa ja Curacaolla. Odyssey of the Seas-laiva kuluu Royal Caribbean Cruise Linen Quantum-luokan laivoihin. Eli taas kerran astetta isompi laiva. Mitä tykkäsimme Odyssey of the Seas-laivasta.
Hytti
Seurueemme koostui viidestä henkilöstä, mikä vaikuttaa hyttivalintoihin. Pääsääntöisesti hytit ovat maksimissaan neljälle hengelle. Hytissä käydään pääasiallisesti vain nukkumassa, joten olimme valinneet ihan perus sisähytit. Viidelle hengelle tarvitsimme kaksi hyttiä. Hyttien välissä oli väliovi minkä sai avattua. Lapset yöpyivät toisessa hytissä ja aikuiset toisessa. Sängyt ovat aina olleet RCCL:lla hyviä, ja niin ne olivat nytkin. Tyynyt olivat ehkä jopa liian muhkeita, mutta niihinkin tottui. Hytti oli erittäin toimiva varsinkin aikuisten puolella, kun tilaa riitti lasten ollessa viereisessä hytissä. Kaappitilaa vaatteille on riittävästi lipaston ja vaatekaapin muodossa. Hengareitakin oli riittävästi, vaikka niitäkin saisi pyytää lisää mikäli loppuvat kesken. Hyttisiivoojamme hoiti hommansa hyvin eikä mistään ollut moitteen sanaa. Pyyhe-eläimiä saatiin useana iltana.
Ravintolat
Yleisesti ottaen matkan hintaan kuuluvat ravintolat riittävät hyvin ja näin oli nytkin. Yhtenä iltana kävimme Playmakers ravintolassa syömässä siipiä, joista peritään pieni lisämaksu. Lapsille playmakerin kohokohta on reilun kokoinen amerikkalaiseen jalkapallokypärään tehty jäätelöannos. Olemme aina olleet syömässä illallista Main Dining Roomissa (MDR), missä on valkoiset pöytäliinat ja 3 ruokalajia. Tällä kertaa emme käyneet MDR:ssä kuin viimeisenä iltana. Olimme kuulleet ja katselleet videoita miten ruokalistaa on pienennetty ja vaihtoehtoja vähennetty. Tämä piti paikkansa ja katselimme ruokalistat etukäteen emmekä löytäneet sieltä kaikille sopivia vaihtoehtoja. Näin päätimme syödä illalliset Windjammer-ravintolassa, joka on laivan buffa. Olemme käyneet täällä aamupalalla ja lounaalla ja nyt kävimme myös illallisilla. Täällä on kaikkein eniten vaihtoehtoja. Illallisbuffasta löytyy aina perus hamppari, hodari, friteerattu kana vaihtoehdot. Myös Aasia-osio löytyy joka ilta. Täältä löytyy wokit, currykastikkeet ym. Myös pastaa löytyy kokin kera, joka tekee valitsemistasi aineista pastakastikkeen ja keittää valitsemasi pastan. Jälkkäreissä on aina jäätelöä, keksejä ja erinäköisiä kakkuja ym. Nälkäisenä täältä ei tarvinnut lähteä, mutta ehkä vaihtelua olisi kaivannut enemmän. Lounaalla oli suklaalähdekin, johon sai dipata poppareita, minikuppikakkuja ja marenkeja.
Laivalla on pizzapaikka Sorrentos, josta sai hakea pizzapaloja maun mukaan. Täällä vierailtiin joka päivä. Takuuvarma paikka. Myös pizzapaikassa näkyi toiminnan tehostaminen, ja ennen mahdollinen oman pizzan valmistaminen oli jäänyt pois. Kävelykadulla on myös kahvila, josta sai hakea pientä purtavaa kerrosleipien, juustokakkujen ja keksien muodossa.
Uima-allas
Odyssey of the Seas-laivalla on kolme allasaluetta. Ns. pääallas on isompi ja siellä on päivisin musiikkia ja ohjelmia. Sitten on pienempi allas, jossa on iso videoscreeni. Kummastakin löytyy aurinkotuoleja. Kolmantena on vielä erikseen vain aikuisille varattu solarium allasalue. Varsinkin pienemmässä altaassa, ei ollut juurikaan auringossa olevia tuoleja. Sama ongelma oli pääaltaalla, jossa auringossa olevien tuolien määrä oli aivan liian pieni. Varsinkin meripäivinä altaalle piti tulla varaamaan aurinkotuoli klo 6 aikaan, jos halusi olla auringossa. Muutenkin altaalla oltiin ”kyttäämässä” toisten tuoleja ja jopa vietiin niitä. Erittäin ikävä ilmiö, johon ei olla ennen törmätty..
Viihde
Odotimme laivan uusia ominaisuuksia kovasti ja varsinkin törmäilyautot olivat kivat. Näillä autoilla sai ihan oikeesti törmätä, ainoa miinuspuoli oli jonotus joka oli välillä tunnin luokkaa. Seaplex-areena muuntautui myös lasersotaan, joka oli myös oikein toimiva. Välillä siellä pelattiin korista, futista, pickleballia. Myös meripäivänä sieltä löytyi lapsille vaikka mitä sirkushuveja. Hulavanteen pyöritystä, keilausta, jousiammuntaa ym. Seaplex-areenan ympärillä sekä yläkerrassa oli pelisali, jossa oli kaikennäköisiä pelejä, mutta myös pingispöytä sekä biljardipöydät. Ovien ulkopuolelta löytyi shakkilauta, Twister-peli, jalkapallobilis ja perinteinen seinäkiipeily.
IFly oli meille uusi tuttavuus. Lentämään pääsi tunneliin. Käyntiin sisältyi koulutus ja siihen sai varusteet paikanpäältä. Ilmainen ”lento” kesti minuutin, lisämaksusta olisi saanut ”lentää” kaksi minuuttia. Tämä oli mahtava kokemus, mitä ei varmasti tulisi kokeiltua missään muualla.
Flowrider on laivan surffikone. Tämä oli lastemme suosikki ja joka päivä mentiin surffaamaan. Paras aika surffailla on silloin kun on esim. erikseen alle 13-vuotiaille lapsille tarkoitettu aika. Jono oli todella minimaalinen ja sai surffata itsekseen melkein koko tunnin. Muutenkin satamapäivinä jono oli yleensä lyhyempi suurimman osan matkustajista ollessa kohteessa tai retkillä. Muuten olemme kyllä sitä mieltä, että surffilaitteita saisi olla kaksi, koska ne ovat niin suosittuja ettei joutuisi jonottamaan niin kauan.
Laivan viihdetarjonta oli myös hyvä. Ei ehkä niin mahtava kuin esim. Harmony of the Seas-laivalla. Katsoimme Book-esityksen, joka esitettiin uudessa two70-salissa. Täällä oli vaikka mitä vempelettä, ja itse esitys oli oikein viihdyttävä. Kävimme katsomassa musikaalin Effectors, joka oli kanssa ihan hyvä. Showgirl-esitys oli myös viihdyttävä, mutta semmoista mieletöntä Wau-elämystä ei tullut mistään näistä esityksistä.
Odyssey of the Seas oli viihdyttävä laiva, varsinkin törmäilyautot, lasersota ja flowrider. Viihde-esitykset eivät olleet tajunnanräjäyttäviä ja ruokalista oli kaventunut entisestään. Nämä mielessä emme palaa ainakaan tälle laivalle, kun seuraavan kerran lähdemme risteilemään. Samassa yhtiössä kyllä pysymme, mutta aikaisemmin kokeilemamme laivat ovat silti olleet parempia kaiken kaikkiaan. Ensi viikolla lisää Arubasta.
Karibian risteily oli meidän perheen osoite hiihtolomalla. Olemme risteilleet monesti aikaisemminkin Karibialla, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun pääsimme Eteläiselle Karibialle. Risteilymme meni Aruballe, Curacaolle ja Bahamalle. Risteilimme jälleen Royal Caribian Cruise Linella, joka ei ole meitä vielä pettänyt. Mitä tykkäsimme ABC-saarista?
Eteläinen Karibia
Risteilimme RCCL:n Odyssey of the Seas-laivalla. Tämä oli meille ensimmäinen kerta kyseisellä laivalla. Itse laiva oli todella upea. Uudet lisät törmäilyautoista IFlyihin olivat todella odotettuja. Laivalla pääsi ajamaan törmäilyautolla päivittäin. Sportplex-areenan toiminnot vaihtuivat pitkin päivää. Välillä pelattiin korista, pickleballia, futista. Sitten oli lasersotaa ja törmäilyautoja.
Eteläinen Karibia
Olemme jo jonkun aikaa haaveilleet pääsevämme eteläiselle Karibialle ja ABC-saarille käymään. Niiden turkoosi vesi ja valkoinen hiekkaranta on vetänyt puoleensa. Nyt pääsimme toteuttamaan tämän haaveen. Aruba ja Curacao olivat näkemisen arvoisia. Rannat olivat ihan timanttisia, ja olisimme viihtyneet niissä pidempäänkin. Itse kaupungeissa ei niin suurta menoa ollut, mutta Aruban One Happy Island pitää hyvin paikkansa. Satamalaitureiden ympärille oli rakennettu paljon kauppoja, joista löytyi tunnetutkin merkit unohtamatta kultakauppoja. Kummatkin saaret ovat verovapaita, ja tämä innostaa turisteja ostelemaan.
Curacaolla näimme enemmän paikallista asutusta ja sitä oikeaa Curacaota. Tykkäsimme kovasti Willemstadin värikkäistä taloista. Keskustan talot olivat todella värikkäitä ja vanha linnake oli upea. Aruba, joka on jenkkien suosiossa, oli paljon enemmän sliipatumpi. Sieltä löytyi paljon enemmän mm. amerikkalaisia ketjuravintoloita. Oranjestadin keskustassa oli muutama värikäs rakennus, mutta yhtä menestyvää kauppakeskusta lukuunottamatta kaupat olivat turisteille suunnattuja. Paljon löytyi perinteisiä käsityömarkkinakojuja, josta löysi hienoja maalauksia ja käsitöitä. Mutta myös turisteille suunnattuja t-paitoja ym.
Karibian risteily oli oikein onnistunut ja olimme tyytyväisiä kun saimme tutustua uusiin satamiin. Oli kiva päästä näkemään uutta ja varsinkin Aruba jäi mieleemme. Eagle Beach-ranta oli aivan mahtava ja vesi oli todella kirkasta. Ravintoloita löytyi rannalta, vaikkakin hinnat olivatkin todella kovia. Aurinko on todella polttava näillä ABC-saarilla ja varjoon tai veteen pitikin hakeutua tämän tästä. Curacao oli myös kiva, mutta Arubasta jäi semmoinen polte, että sinne pitää päästä joskus uudestaan. Ensi viikolla lisää tarinaa Odyssey of the Seas-laivasta.
Olimme vuoden 2021 hiihtolomalla Rukalla. Ruka on meille vanha tuttavuus, mutta emme olleet käyneet siellä melkein 10:een vuoteen. Tässä parhaat palat tuosta matkasta.
Matkaa Rukalle tulee noin 800 kilometriä. Mietimme erilaisia matkustusvaihtoehtoja, autoa, lentämistä tai junaa. Lentokoneita yritämme välttää tällä hetkellä koronan vuoksi. Autojuna voisi olla vaihtoehto, mutta lähin autojuna-asema taitaa olla Oulussa, joten ajamista jäisi siltikin yli 200 kilometriä. Niinpä päädyimme vaihtoehtoon, jossa ajamme Rukalle. Ajaminen jaettiin mennessä kahdelle päivälle, mutta paluumatka ajettiin yhden päivän aikana. Päätimme tehdä menomatkasta helpon ja varasimme Kuopion Scandicista huoneen, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Hotelli ja taukopaikat matkalla olivat jossain määrin riskialttiita, mutta maskeilla ja hyvällä käsihygienialla riski jäi varsin pieneksi. Yöpyminen osoittautuikin erinomaisen onnistuneeksi valinnaksi. Työpäivän päätteeksi ajaminen Kuusamoon asti olisi ollut tuskallista ja riskialtista. Pirteänä jaksoimme ajaa seuraavana aamuna Rukalle.
Mökki
Meidän mökki sijaitsi mökkikylässä. Linnuntietä varsin lähellä Rukan laskettelukeskusta, mutta autolla matkaa tuli n. 5 kilometriä. Mökissä oli kaikki tarvittava. Pari makkaria, joten lapset saivat toisen ja aikuiset toisen. Sauna oli ihana kylmässä ilmassa ulkoilun jälkeen. Pieni keittiö, mikä mahdollisti aamupalojen ja ruuan valmistamisen mökillä. Vaikka Rukan kylässä on ruokapaikkoja moneen makuun ja monet niistä myös kuljettavat mökeille 10 kilometrin säteellä, olimme alusta asti suunnitelleet tekevämme osan ruuista itse. Takkatuli kruunaa mökkitunnelman, takassa olikin tuli joka ilta.
Laskettelu
Kävimme laskettelemassa viikon loman aikana kolme kertaa. Rinteisiin kertyi jonoja varsinkin 11 jälkeen aamupäivällä. Tuolihissijonot vetivät hyvin ja hisseihin mentiin vain oman porukan kanssa. Rukan rinteet ovat mainiot. Rinteissä oli kevyttä pakkaslunta ja niissä oli mahtava lasketella. Lasten Rudolfin seikkailureitti oli lapsista kiva. Reitin varrella näki poroja ja huskeja. Samalla pääsi laskemaan metsän kautta pienistä hyppyreistä. Rukalla riittää rinteitä kaiken tasoisille laskijoille. Löytyy helppoja rinteitä aloittelijoille kuin myös haastavampaa kokeneelle laskijalle. Iso peukku rinteille ja koko kokonaisuudelle.
Rosa & Rudolf Family Park
Lapsille suunnattu Rosa & Rudolf Family Park löytyy Itä-Rukalta. Täällä pidetään hiihtokoulua ja täältä löytyy muutama lyhyt helppo rinne lapsille ja aloittelijoille. Lisäksi alueelta löytyy myös tuubimäki. Rinteen vieressä on Rosa & Rudolf Kids Club. Tänne lapsen voi jättää hoitoon puoleksi- tai kokopäiväksi. Siellä tarjotaan lounas ja tekemistä lapsille sisällä ja ulkona.
Murtomaahiihto
Ruka ja murtomaahiihto. Rukalla on 240 km hiihtolatuja. Ladut olivat todella hyvässä kunnossa. Ne ajetaan 12 tunnin sisällä lumisateesta. Latuja on moneen tarpeeseen. Täältä löytyy kilpaladuista lähtien harrastajaa unohtamatta. Lapsille löytyy myös helppoja tasaisia latuja.
Ravintolat
Vaikka teimmekin osan ruuista itse mökillä, hyödynsimme myös jonkin verran paikallisia ravintoloita. Rukan kylässä sijaitseva Classic Pizza oli ensimmäisen päivän take away valintamme. Taattua Classicin laatua, ei petä jollei yllätäkkään.
Riipisen riistaravintolasta tilasimme ruokia mökkikuljetuksella. 15 euron lisämaksulla taxi toikin ruuat mökille noin 45 minuutin odottelun jälkeen. Ruoka oli erittäin maistuvaa, ja lapsetkin tykkäsivät poronkäristyksestä. Ainoa pieni miinus oli tilaukseen käytetyn palvelun puute tilauksen seurannasta. Maksun jälkeen ei tullut minkäänlaista kuittausta että ravintola oli tilauksen hyväksynyt.
Itä-Rukan puolella kävimme laskujen välissä lounaalla Camp Kitchen & Bar -ravintolassa. Ravintola sijaitsee kätevästi Rosa ja Rudolf Family Parkin vieressä. Ravintolassa oli pöytiin ohjaus, joten ruuhkaa pöytien ympärille ei syntynyt ja lyhyessä jonossa kaikilla olikin maskit naamalla. Myös tilaaminen ja ruuan saapuminen oli suhteellisen nopeaa. Lounaalla pöytäämme saapuikin kanakoreja ja hampurilaisia. Erittäin maukasta ruokaa.
Husky-ajelu
Ruka; Husky-ajelut ovat yksi alueen vetonauloista. Kannattaa huomioida että sunnuntaisin monessa paikassa koirilla ja henkilökunnalla on lepopäivä, eikä ohjelmapalveluita ole välttämättä saatavilla. Kävimme Lammin tuvalla, jossa valittavana on 2,5 km ja 5 km vaihtoehdot. Minimi osallistujamäärä on normaalisti kaksi, joista toinen toimii myös reen ohjastajana. Tarvittaessa henkilökunnasta saa ohjastajan, jollei matkaan satu aikuisia. Meidät laitettiin kaikki neljä samaan rekeen, toisen aikuisen ollessa ohjastajana. Koirat osaavat reitin, ja valjakoiden välissä henkilökunta ajelee moottorikelkoilla varmistaen ettei matkalla satu mitään. Ohjastajan tärkein tehtävä oli jarrutella mutkissa ja alamäessä jotta reki ei valu koirien päälle. 2,5 km versio oli oikein mukava, ja etenkin lasten mielestä ehdottomasti vastinetta rahalle. Ajelun jälkeen pääsi vielä rapsuttelemaan Husky-pentuja, jotka olivat niiiiiiin söpöjä.
Mottorikelkka-ajelu lapsille
Ruka ja moottorikelkkailu. Lapset kävivät ajamassa lasten moottorikelkoilla Lammintuvalla. Täällä oli 3 moottorikelkkarataa, jossa lapset pääsivät ajamaan. Maisemat kelkkaradalla olivat todella mahtavat! Yhdellä lipulla sai kelkkaa ajaa 20 min.
Kuusamon tropiikki
Kävimme loman ensimmäisenä päivänä Kuusamon tropiikissä uimassa. Ulkona oli tuolloin -25 astetta pakkasta, joten päätimme tehdä jotain sisällä. Sunnuntai-päivänä altaassa oli lisäksemme noin 8 henkilöä. Kaikki olivat jakautuneet omiin porealtaisiin sekä vesiliukumäkeen. Myös vedessä oli hyvin turvavälit. Suihkutiloissa oli meidän lisäksi ainoastaan yksi henkilö ja jätimme suosiolla saunomisen mökille. Kylpylä on melko pieni, mutta riittävä palauttamaan kehon laskettelun ja hiihtämisen rasituksesta.
Oulangan kansallispuisto
Hiukan Rukalta pohjoiseen on Oulangan kansallispuisto ja luontokeskus. Oulangan kansallispuistossa kulkee useita erilaisia ulkoilureittejä, joista Karhunkierros lienee kuuluisin. Luontokeskukselta lähtee n. kilometrin mittainen “helppo” polku Kiutaköngäkselle, jossa on myös taukotupa ja nuotiopaikka. Maisemat ovat mahtavat ja kosken varrella olevat jylhät punaiset kalliot ehdottomasti näkemisen arvoisia. Todellisuudessa matkaa taisi kertyä noin 1,5 km suuntaansa. Etenkin talvella reitti ei välttämättä vaikuta ihan niin helpolta kuin voisi esimerkiksi Nuuksion polkujen perusteella olettaa. Polulla on melko korkeita nousuja ja laskuja, ja lumen peittämänä polku on ajoittain liukas vaikkakin hyvin hoidettu. Taukopaikalla on polttopuita saatavilla, joten teimme pienet tulet ja grillasimme makkarat. Eihän retki ole mitään ilman hyviä eväitä 😁
Myös Rukan ympäristössä on paljon tekemistä, joten lomalla voi tehdä muutakin kuin lasketella. Ruka sopii kaikille lajiin katsomatta. Yleisesti ottaen täältä löytyy ulkoiluaktiviteetteja kaikille, paljon myös ilmaiseksi.
We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. If you continue to use this site we will assume that you are happy with it.Ok
