Kohti taloudellista riippumattomuutta

Taloudellinen riippumattomuus on noussut ehkäpä jopa hypeksi viimeisten muutaman vuoden aikana. Taloudellista riippumattomuutta tavoittelevista ja sen saavuttaneista kirjoitetaan iltapäivälehtiä myöten. Yhtenä taustavaikuttimena etenkin meidän mielessä pyörii epäilys tai huoli nykyisen eläkejärjestelmän kestävyydestä. Tuntuu, että eläkeikä siirtyy kokoajan vain kauemmaksi vaikka ikää tulee lisää. Samalla kuitenkin tekisi mieli vähentää työntekoa huomattavasti aiemmin, jotta terveys ja jaksaminen mahdollistaisivat panostukset muihin iloihin ja harrastuksiin.

Mistä ajatus sitten lähti?

Meillä molemmilla on ikää jo reilusti yli neljänkymmenen, eli työvuosia on takana jo lähemmäs kolmekymmentä. Työvuosia olisi tällä hetkellä näköpiirissä vielä vähintään pari kymmentä, todennäköisesti vielä enemmän. Noin kymmennen vuoden päästä kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä joten siinä vaiheessa olisi aikaa itselle ja yhteiselle ajalle kahdestaan.

Taloudellista riippumattomuutta mietittäessä emme lähde ajatuksesta voittaisimmepa lotossa viisi tai 90 miljoonaa, todennäköisyys on liian pieni. On myös erittäin vaikea laskea mikä on riittävä summa, joka riittäisi loppu elämän. Helpompaa on miettiä paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan mukavaan itselle sopivaan elämään. Meille taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa mahdollisuutta valita minkä verran haluaa tehdä töitä ja mitä töitä haluaa tehdä. Eli ettei tarvitse juosta palkan perässä.

Miten?

Kohti taloudellista riippumattomuutta lähdemme tavoittelemaan kahdella päämenetelmällä. Näiden lisäksi pyritään löytämään muitakin keinoja, mutta niiden merkitys kokonaisuudessa ei välttämättä ole suuri tai sitten ne voidaan niputtaa näiden alle. Lähtökohtana on kaksi työssäkäyvää aikuista ja lisäksi kolme ruokittavaa suuta. Yhteenlaskettuna tuloillamme olemme hyvätuloisia, mutta hyvätuloisuus ei ole vaatimus menetelmien hyödyntämiselle.

Ensimmäinen menetelmä on kulujen karsiminen. Kulujen karsimisella emme tarkoita askeettiseen elämään siirtymistä, vaan valintoja jokapäiväisessä elämässä. Emme ole valmiita tinkimään lasten mahdollisuudesta harrastaa tai matkailusta. Esimerkiksi kuukauden ruokakauppalaskussa voi säästää merkittäviä summia suunnittelemalla. Toisaalta on hyvä miettiä tarvitaanko perheessä kuusi maksullista suoratoistopalvelua. Palaamme varmasti näihin ja avaamme kokemuksiamme tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Toinen menetelmä on sijoittaa instrumentteihin, jotka tuottavat passiivista tuloa. Tästä menetelmästä selkein esimerkki on asuntosijoittaminen. Vuokrattu asunto tuottaa joka kuukausi pientä lisätuloa.

Tavoite

Taloudellista riippumattomuutta tavoiteltaessa ensimmäinen tavoitteemme on varmistaa mahdollisuus matkustella 1-2 kertaa vuodessa koronan jälkeenkin. Hiukan pidemmän ajan tavoitteena on saavuttaa tilanne jossa toinen meistä voisi jättäytyä pois työelämästä seuraavan kymmenen vuoden aikana, ja toisellakin olisi mahdollisuus keventää työkuormaa. Kolmantena tavoitteena on turvata eläkevaiheeseen riittävä varallisuus ja tulotaso elämästä nauttimiseen.