Rakensimme nykyisen kotinamme toimivan omakotitalon vuonna 2003/2004. Jo tuolloin alkoi ilmassa olla ajatuksia öljylämmitykseen ja suoraan sähkölämmitykseen liittyvistä riskeistä. Uudiskohteen suunnittelussa meillä oli käytännössä kaikki vaihtoehdot pöydällä. Suunnittelu lähti kahdesta kantavasta ajatuksesta. Ensinnäkin seinillä olevia pattereita emme halunneet. Ja toiseksi kotona pitää voida kävellä paljain jaloin ympäri vuoden. Niinpä lämmönjakoon valikoitui vesikiertoinen lattialämmitys. Vesikiertoisen lattialämmityksen iso etu on sen lämmöntuotantotapariippumattomuus. Periaatteessa lattialämmityspiirissä kiertävä vesi voidaan lämmittää millä tahansa menetelmällä. Päädyimme valitsemaan lämmitykseen maalämpöpumpun, jonka keruupiiri on porattu kallioon.

Rakennusvaiheesa kilpailutimme useammakin toimittajan, ja lopulta toimittajaksi valikoitui porvoolainen Tom Allen ja Thermian maalämpöpumppu. Tom Allenin suurin valtti kilpailussa oli selkeät ja kattavat laskelmat, joiden avulla hankinnan arviointi oli helppoa. Laskelmissa koneen, mukaan lukien porakaivon kustannukset, takaisinmaksuajaksi muodostui n. 15 vuotta. Tosin nykyisillä sähkön hinnoilla tarkistettuina aika saattaisi olla lyhyempikin. Maalämpöpumpun kallein osa on kompressori, ja sen elinkaari onkin sitä kautta yksittäisenä osana kaikkein kiinnostavin. Kompressorin vaihdon kustannus on arviolta noin 3000 eurosta noin 4000 euroon. Kompressorin oletettu kesto Tom Allenin suunnitelmissa oli 21 vuotta.

18-vuotta

Maalämpöpumppu tulee pian täysi-ikäiseksi täyttäessään 18-vuotta. Vielä olisi muutama vuosi jäljellä ennen kuin ollaan arvioidussa iässä. Jännityksellä odotamme miten käy. Matkan varrelle on kuitenkin osunut muutamia muita huoltoja, eli ihan ilmaiseksi ei kone kunnossa pysy. Ensimmäisen 15 vuoden aikana konetta huollettiin pari kertaa. Toisella kerralla jouduttiin vaihtamaan näyttö, kun valikoita ohjaava näppäimistö hajosi. Toisella kerralla vaihtoventtiili jouduttiin vaihtamaan, kun se oli jumiutunut. Molemmista käynneistä selvittiin alle 1000 euron yhteiskustannuksella.

Viimeisen kahden vuoden aikana konetta on sitten saanutkin huoltaa hiukan enemmän, mikä sinänsä on ikään nähden normaalia. Edellisen paisuntasäiliön kalvo ei enää toiminut kuten piti, joten paisuntasiliö piti vaihtaa. Tämän talven ja viime syksyn aikana kone alkoi oikuttelemaan ja lopetti lämmityksen. Talon lämmitys toimi automaattisesti koneen sähkövastuksilla, mutta käyttövesi ei lämmennyt. Syyksi paljastuivat maapiirin kiertovesipumpun sähköboxi ja vialliset pressostaatit. Samalla huomattiin ohjainkortin kosketushäiriö, joten sekin vaihdettiin. Näihin rahaa on mennyt työ- ja matkakuluineen noin 2500 euroa.

Toistaiseksi huoltoihin on mennyt selvästi vähemmän kuin maalämpöpumpun vaihtoon, mutta kieltämättä jokaisen huollon kohdalla miettii koneen ikää ja kannattaako vielä korjata vai vaihtaa uuteen. Samalla mietityttää olisiko uuden pumpun hyötysuhde niin paljon parempi, että jo sen kannalta kannattaisi vaihtaa.