Muutto ulkomaille

Vuonna 2006 elämässämme alkoi kolmisen vuotta kestänyt vaihe, jonka asustimme ulkomailla. Perheeseemme kuului tuolloin vanhemmat ja yksi lapsi. Vielä vuotta paria aiemmin olimme hyvin vahvasti sitä mieltä, että emme olisi valmiita muuttamaan ulkomaille asumaan. Muuton taustalla oli toisen aikuisen työpaikalla alkanut kansainvälistyminen ja palvelutarjonnan laajentaminen pohjoismaihin. Kesäkuun alkupuolella keskusteluihin nousi Tanskan ja Norjan maayhtiöiden toimesta kysymys, mitä jos muuttaisitte esimerkiksi Kööpenhaminaan vuodeksi tukemaan muutosta. Alkuun suhtauduimme ajatukseen melko skeptisesti, mutta annoimme ajatukselle mahdollisuuden. Niinpä sen vuoden kesälomamatkalla Legolandiin pysähdyimme myös Kööpenhaminassa. Tuon lomamatkan aikana mielemme muuttui, ja niinpä syyskuun alussa toisella vanhemmista oli edessä muutto ulkomaille, muun perheen seuratessa noin puoli vuotta myöhemmin.

Muuton alkutaival

Ensimmäinen puoli vuotta meni kahden maan välillä, viikot erillään ja viikonloput yhdessä. Tästä järjestelystä kiitokset silloiselle työnantajalle, joka mahdollisti järjestelyn. Lähtöpäätös kehittyi sen verran nopeasti, ettemme ehtineet junailla vakituista asuntoa muuton hetkellä, niinpä ensimmäiset viikot asuntona toimi hotelli hiukan Kööpenhaminan eteläpuolella. Samaan aikaan viimeisteltiin komennusopimusta ja siihen liittyen verotuksen optimoinnin näkökulmasta asuminen Tanskan ulkopuolella osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi. Niinpä kotipaikka vaihtui sillan toiseen päähän Ruotsiin ja Malmöön. Ratkaisu pendelöidä töihin toiseen maahan voi äkkiseltään kuulostaa rankalta ja aikaa vievältä, mutta matka-ajassa kotiovelta toimistolle kului aamuruuhkassakin alle tunti. Halpaa hommaa sillan ylittäminen ei ole, mutta meidän onneksi työnantaja maksoi siltamaksut.

Ensimmäiset pari kuukautta kuluikin päivät töissä ja illat vuokra-asuntoa etsiessä. Asunnon suhteen kävikin tuuri. Löysimme omakotitalon alle 10 kilometriä keskustasta ja läheltä kehätietä, mikä helpotti töihin kulkemista. Tilaa oli reilusti yli 100 neliötä, ja vuokra alle 1000 euroa kuussa. Vuokraisäntäkin oli mukava vanhempi herrasmies, lähtöisin Makedoniasta. Tosin hän ei juurikaan puhunut englantia, joten kerran kuussa vaihdoimme kuulumiset jokseenkin erikoisella ruotsin murteella.

Alkuun oli tarkoitus asustella ulkomailla vuosi, mutta se venyikin kolmeen. Tuona aikana tulikin tutustuttua alueeseen, paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin. Mediassa kirjoitellaan paljon Malmön rauhattomuuksista. Rauhatonta oli ajoittain jo silloinkin, mutta se keskittyi melkoisen pienelle alueelle. Kaiken kaikkiaan Malmö on ihana kaupunki ja sillä on oma paikkansa meidän sydämmessä. Muutto ulkomaille osoittautui meille onnistuneeksi valinnaksi ja sillä on myös osansa nykyisissä haaveissa hankkia lomakoti Etelä-Euroopasta.