Sähköauto on ollut mietinnässä jo jonkin aikaa, mutta autojen korkeahkot hinnat ovat vielä rauhoittaneet mieltä hankinnan osalta. Tänä kesänä vanha uskollinen 2006 vuoden Audi päätti sanoa sopimuksen irti, toki tämäkin tapahtui noin viikko hyväksytyn katsastuksen jälkeen. Audissa vaikuttaisi olevan jokin sähköpuolen vika, jonka korjaamista vielä mietimme. Kakkosauton hajoaminen pakotti miettimään miten satunnaiset toisen auton tarpeet katetaan.

Melko nopeasti tulimme yhteiseen ymmärrykseen, että toinen auto tarvitaan ja toinen auto olisi sähköauto. Taustalla mielessä vielä kiersi hiukan varasuunnitelmana normaali polttomoottoriauto, jos ei sopivaa sähköautoa löydy. Aloimme tutkailla sekä uusien että käytettyjen autojen markkinaa. Hyvin pian tuli selväksi ettei kohtuuhintaista käytettyä sähköautoa ole tarjolla. Taitavat olla vielä sen verran uusia ettei autoja ole kovin paljoa jälkimarkkinoilla ja nekin jotka sieltä löytyy ovat vielä arvossaan. Samalla aloimme myös haastaa ajatuksiamme auton hankinta-/ omistustavasta. Meillä on aiemmin ollut työsuhdeautojakin, mutta pääsääntöisesti autot ovat olleet omia. Varsinkin kakkosauton kohdalla vakavasti pohdimme erilaisia yksityisleasing vaihtoehtoja. Leasingin suurin hyöty meidän ajatuksissa on huolettomuus, kun huollot ja korjaukset kuuluvat hintaan. Leasingien suurin haittapuoli on ollut niiden hinta. Henkisesti on myös tullut ajateltua, että omasta autosta jää vielä pääomaa seuraavaan autoon. Monesti emme ole saaneet perusteltua itsellemme hintaeroa leasingin ja perinteisen lainarahoituksen välillä, oletuksena kuitenkin uudehkon auton ei pitäisi juuri ylimääräisiä korjauksia tarvita.

Työsuhdeauto

Kuin sattumalta oli toisen meistä työpaikalla juuri vapautumassa pieni sähköauto työsuhdeautoksi. Työsuhdeauto vapautui kesken kauden, joten tässä kohtaa ei tarvitse edes sitoutua kuin vajaaksi vuodeksi. Vuoden kokeiluaika onkin tässä kohtaa oikein sopiva, kun mietimme miten jatkamme kahden auton politiikkaa. Josko pian olisi aika vaihtaa myös ykkösauto hybridistä täyssähköön. Tässä kohtaa ei myöskään kannata aliarvioida hyötyä, että auton sai alle nopeasti, käytännössä heti lomien jälkeen. Työsuhdeauto osoittautui tässä kohtaa myös kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi, etenkin kun 2021-2025 ajalle on käyttöetuautoille myönnetty erillinen 170€/kk alennus verotusarvoon. Vapaalle autoedulle alennus olisi 290€/kk, mutta työnantajan autopolitiikassa sallitaan vain käyttöetu. Meidän VW ID.3:ssa verotusarvo on hiukan yli 400€/kk, sisältäen vakuutukset, huollot, renkaanvaihdot sekä ulkopesun pari kertaa kuukaudessa.

Kokemuksia ID.3:sta

Muutaman viikon ajelun jälkeen ID.3 on ehkä jopa yllättänyt positiivisesti. Kulutus on kaupunkiajelussa melko maltillisen oloinen alle 15 kWh/100km. Pörssisähkön ja aurinkopaneelien myötä ajamisen kustannukset vaihtelevat. Laskiessa kaupallisten latauspisteiden noin 30 c/kWh hinnalla, ajamisen hinnaksi tulee 4,5 €/100km (vertailuna polttomoottorilla noin 1,9€/l ja kulutus 6 l/100 km vastaava luku on 11,4 €/100km). Kotona ladattaessa sopivalla ajoituksella saa auton latauksen kulut vähintään puolitettua.

ID.3 on kohtuullisen hiljainen hintaansa nähden. Auto on myös mukava ajella pääkaupunkiseudulla, joskin aluksi nopeuden säätely vaatii hiukan tarkkaavuutta kun ei ole moottorin ääntä johon on tottunut. Autossa on mukavasti varustelua kuten adaptiivinen vakionopeuden säädin ja kaistavahti. Pienen miinuksen saa automatiikan ohjelmointi, auto ei aina tunnista oikein nopeusrajoituksia, etenkään aluerajoituksia. Vakionopeudensäätimen kanssa ajellessa auto saattaa myös tulkita joitakin mutkia hiukan tiukemmiksi ja ehdottaa nopeuden hidastamista liiaksikin.

Kaiken kaikkiaan sähköauto on osoittautunut ainakin kakkosautona varsin hyväksi ratkaisuksi. ID.3 on sopivan tilava kuskaamaan lasten harrastusvälineet. Yli 300 km ajomatka riittää pk-seudulla hyvin, ja tarvittaessa latureita on hyvin matkan varrella.