Rakensimme nykyisen omakotitalomme vuonna 2004. Lämmitysratkaisu oli yksi suurista kysymyksistä joita silloin mietimme. Edellisessä talossamme oli suora sähkölämmitys patterilla ja muutamissa huoneissa lattialämmitys. Öljylämmitys oli myös vaihtoehto niihin aikoihin, vaikka öljyyn liittyvät ilmastokysymykset sekä öljyn hinnan nousupaineet sen melko nopeasti listalta pois karsivatkin. Maalämpö oli niihin aikoihin vielä melko uutta, mutta nopeassa kasvussa.

Valinnan pohjaksi meillä oli muutama vaatimus. Pattereita emme halunneet näkyviin. Lattialämmitys on ihana, lämpimällä lattialla voi tepsutella paljain jaloin. Ratkaisun pitäisi olla myös käytössä edullinen.

Lämmitysratkaisun valinta

Kilpailutimme useamman maalämpöratkaisun. Suurin osa toimijoista tarjosi tuohon aikaan vajaamitoitusta, jossa ratkaisu mitoitettiin 80-90% kokonaistarpeesta ja loput katettaisiin sähköllä. Poikkeuksena oli Tom Allen, joka laski ratkaisun kattamaan kokonaan lämmitystarpeen. Tomin tarjous sisälsi myös kattavan laskelman 20 vuoden säästöille ja kustannuksille. Ratkaisujen perustamiskustannuksissa ei ollut suuria eroja, mutta pitkällä ajalla säätöä tulisi sähkön hinnan muutosten suhteessa.

Toteutuksena meidän tontille sopi parhaiten porakaivoversio, jossa keruuputkistoa varten porataan noin 20 cm halkaisijaltaan oleva reikä kallioon. Lopputulemana pihallamme on nyt 192 metriä syvä reikä, johon keruuputkisto on sijoitettu. Maalämpöpumppuna on Thermian Duo. Lämmön jakelu toteutetaan vesikiertoisella lattialämmityksellä. Lisäksi maalämmöllä lämmitetään 450 litraa lämmintä vettä. Kokonaisuudessaan järjestelmälle tuli asennettuna, ilman lattialämmityksen osuutta, hintaa reilu 16 000 euroa (maalämpö ja lämminvesivaraaja).

Kokemuksia

Verratessamme vuoden 2004 aikoihin sähkölaskuja edellisen talon ja nykyisen kotimme välillä, huomasimme laskujen olevan samaa tasoa vuosikeskiarvoltaan. Mikä on mielestämme hyvä tilanne, olihan vanha talomme puolet pienempi kuin nykyinen. Nykyisessä on paremmat eristykset kuin vanhassa, ja tuossa kohtaa osa säädöistä haki vielä oikeita tasoja.

17 vuoden aikana on järjestelmää tarvinnut huoltaa kolmasti. Kahdesti olemme vaihdattaneet venttiilin, joka ohjaa tuotetun lämpimän veden kulkua varaajan ja lattialämpökierron välillä. Ohjauspaneeli on vaihdettu kerran, nappuloiden rikkoutumisen vuoksi. Ja viimeisimpänä tänä kesänä vaihdettiin paisuntasäiliö, jonka kalvo oli rikkoontunut. Yhteensä rahaa on huoltoihin palanut noin 1500 euroa. Järjestelmän kannalta suurin ja kallein huolto on kompressorin vaihto. Alun perin kompressorille lupailtiin noin 20 vuoden elinkaarta, jännityksellä odotamme miten lähellä tuota mennään.

Maalämmön tuottaman lämmön lisäksi järjestelmässä on kaksi sähkövastusta, joilla varmistetaan lämmöntuotto kovimmillakin pakkasilla. Lisälämpöä ei ole tarvittu kuin kaikkein kovimpina pakkaspäivinä, ja silloinkin usein riittää toisen vastuksen käyttö.

Taaksepäin katsoessa vaikuttaa, että teimme hyvän valinnan. Tuntuma on, että sähkölaskumme on noin puolet siitä mitä se olisi ilman maalämpöä ja hyvää eristystä. Huoltokulujen osalta noin 100 euroa per vuosi ei voi pitää kovinkaan korkeina, ja tukevat meidän matkaa kohti taloudellista riippumattomuutta.