Pizzauuni

Rakensimme pihallemme oman pizzauunin kaksi vuotta sitten. Teimme pizzauunin alusta loppuun itse ja se olikin koko kesän projekti. Pizzauuni sai valkean värin päällensä viime vuonna. Ilmeisesti luminen ja edellistä kylmempi talvi saivat uloimman pintarappauksen halkeilemaan. Tänä kesänä on tarkoitus korjailla nämä muutamat halkeamat pizzauunin kyljessä. Käyttöä halkeamat eivät estä, sillä kyse vain pintarappauksesta, jonka alla on palovillaeristys ennen tulitiilistä rakennettua kupua. Lopussa myös hiukan pävitystä pizzakokemuksiimme.

Korjaussuunnitelmana on avata halkeamia hiukan lisää, jotta halkeaman saa täytettyä laastilla. Käsirappauslaastin sijaan tarkoitus on käyttää hiukan pienemmän raekoon laastia, kuten esimerkiksi 137 oikaisulaastia. Korjauksen jälkeen pizzauuni pitää maalata uudestaan. Ensin maalataan korjatut kohdat, ja sen jälkeen uuni kokonaan. Suurimpana riskinä onnistumisessa on ulkonäöllinen ”haitta”. Paikatut kohdat saattavat jäädä näkyviin vaikka ne maalataan kahteen kertaan.

Pizzauuni on lämmennyt kevään ja alkukesän aikana jo useamman kerran. Jokaisella kerralla huomaa mikä ero on sähköuunilla ja puulämmitteisellä uunilla. Jokaisella paistokerralla tuntuu myös oppivan jotain uutta, pieniä hienosäätöjä miten uunia esilämmittää jotta paistaminen onnistuu tasaisesti.

Taikinan teemme edelleen samalla reseptillä kuin aiemmin. Taikinan vaivaamisessa olemme siirtyneet käyttämään moinitoimikonetta. Koneen kanssa on helpompaa vaivata taikinaa n. 20 minuuttia ennen kuin lisäämme veteen sekoitetun merisuolan. Pidemmällä vaivausajalla taikinasta tulee paremman makuinen ja Pizze-kirjan mukaan myös paremmin sulavaa. Taikina saa nousta yön yli kostean liinan alla. Seuraavilla kerroilla meillä on ajatuksena kokeilla kelmua, sillä pyyhe meinaa kuivua yön aikana kuivattaen taikinan pinnan. Aamupalan jälkeen taikina jaetaan nyrkin kokoisiin palloihin jotka pyöritetään palloiksi. Pallot jätetään vielä nousemaan lisää pyyhkeen alle.

Täytteisiin ei ole juurikaan tullut muutoksia. Ainoastaan Calabra Picante salamin tilalle olemme vaihtaneet Ndujan. Molemmat ovat tulisia salamimakkaroita. Ensimmäisen ollessa perinteisempää siivuina myytävää salamia. Nduja on tahnamainen tulinen salamimakkara jota saa purkissa. Olimme kuulleet Ndujasta, mutta emme olleet siihen törmänneet. Keväällä sattumalta purkki osui silmään Jumbon Citymarketissa, ja pakkohan sitä oli kokeeksi ostaa. Nduja toimii loistavasti pizzassa jos haluaa hiukan potkua mukaan. Ndujasta tuli kertaheitolla jääkaapin vakioelintarvike.